Tikkalan suolaavun pöytä, penkit ja suomaisema

Laavuhetkiä pohjoisella Korpilahdella – Laavujen kierros

Laavujen kierros toteutui nyt Keski-Suomessa ensimmäistä kertaa, kuten myös erilaisille luontoretkille innostanut Keski-Suomen reitistöviikko. Aurinkoinen sunnuntaipäivä sai minutkin tutkimaan Laavujen kierroksen karttaa. Pohjoisen Korpilahden seudulla oli mahdollista käydä usealla laavulla / kodalla, joilla oli vieläpä pientä tarjoilua tapahtuman kunniaksi, mutta…

Kapeenniemi – päiväretkellä Koiviston koskimaisemissa

Kapeenniemi tuli yhtäkkiä mieleeni, kun mietin sunnuntai-iltapäivälle sopivaa retkikohdetta. Halusin sekä veden ääreen että nauttimaan alkusyksyn väreistä, eikä ollut hinkua kävellä erityisen pitkästi. Kun olin saanut äkkilähtötarjoukseen myöntävän vastauksen ystävältäni, keitin termospulloon teevedet ja pakkasin pärekoriin pienet retkieväät. Suunnaksi Äänekosken…
Mustaviirin rantakalliot ja Itäinen Suomenlahti.

Mustaviiri – Struven ketjun jäljillä

Mustaviirin saari ja ylipäänsä visiitti Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon oli minulle sellainen haave, että en uskonut retken helpolla toteutuvan. Niinpä olikin ihan huippujuttu, että sain elokuussa ystäviltä kutsun retkelle Mustaviiriin, Struven ketjun merkeissä. Aiemmin olin Struven ketjun suojelluista mittauspisteistä käynyt Oravivuorella,…
Siikajoki, Hyttikoski.

Kävellen Suomen halki 33: Sipola-Rantsila

Kyllä tuntui hyvältä herätä edellisen päivän kävelyn jälkeen mummunmökissä Sipolassa! Jalkahoivauksen jälkeen pakkasin reppuni ja astelin Villa Rosenbergin majatalon runsaalle aamiaiselle vanhaan tupaan. Juttelin tovin emännän kanssa, popsin puuroa marjojen kanssa, join mehua ja vettä. No ehkä vielä pari voileipää……
Uljuan tyyni tekojärvi, Siikalatva.

Kävellen Suomen halki 32: Piippola-Sipola

Piippolan aamu valkeni muuten kauniina ja mukavana, mutta jalkajännityksen kera. Voisinko vetäistä lenkkarit jo jalkaan? Murheellista kyllä, oli todettava, että ei toivoakaan. Jalkaterien turvotus ei ollut eilisestä hellittänyt, pikkuvarpaiden rakot ilmoittivat, että kevyet ja ohutpohjaiset varatossuni ovat ainoa vaihtoehto. Siispä…
Lato pellolla, Kärsämäki.

Kävellen Suomen halki 31: Kärsämäki-Piippola

Kärsämäki-aamun tärkein asia – jopa hotelli Keskipisteen aamiaista tärkeämpi – oli kenkäpäätös. Edellisen päivän taival Haapajärveltä Kärsämäelle oli lahjoittanut minulle sekä turvotusta että kokoelman rakkoja jalkoihini: ei ollut puhettakaan siitä, että olisin nyt voinut laittaa jalkoihini lenkkarit, joilla olin kävellyt…
Kärsämäen paanukirkko.

Kävellen Suomen halki 30: Haapajärvi-Kärsämäki

Haapajärvi – miten sinne pääsee Jyväskylästä? Vähän sitä piti pähkiä, sillä edelliseltä kävelyretkeltäni minut oli haettu Haapajärveltä autolla juuri heikkojen julkisen liikenteen yhteyksien vuoksi. Pienen pähkimisen tuloksena onnistuin kuitenkin matkaamaan Haapajärvelle bussi-taksi-juna-yhdistelmällä alle neljässä tunnissa. Kävelin Haapajärven asemalta keskustaan, enkä…
Suora tasainen tie peltojen halki, Reisjärvi.

Kävellen Suomen halki 29: Reisjärvi-Haapajärvi

Tutkin karttaa Reisjärven Susisaaressa ja pähkin, mitä kautta taivaltaisin välin Reisjärvi-Haapajärvi. Olin edellisenä iltana käväissyt tarkistamassa, että Susisaaren loppupäästä pääsisi kävelysiltaa pitkin viereiseen Niittusaareen (silta ollaan nettitietojen mukaan purkamassa). Tievaihtoehdoista on pienin ja hiljaisin tie kävelijälle aina paras, joten päätin…
Iso Kotajärvi, Peuran polku

Kävellen Suomen halki 28: Koukkunen-Reisjärvi – Peuran polulla

Koukkusen kodalla tuli nukuttua mitä parhaimmin – muistan kääntäneeni vain kerran kylkeä yön aikana. Aamutulilla paahdoin leipäviipaleita juuston kera, popsin puuroa, siemailin teetä ja huokailin sykähdyttävän kauniin maiseman edessä. Tästä tulisi lähes kokonaan Peuran polku -päivä! Heitin hyvästit Koukkusen kodalle…
Sininen pilviharsoinen taivas ja pitkospuut Koukkusen rannalla.

Kävellen Suomen halki 27: Kinnula – Koukkunen, Etelä-Sydänmaa – Peuran polulla

Ai että edellisillan sauna teki hyvää! Ja miten ihanaa oli laittaa Karkausmäen kammarin jääkaappiin minua varten valmiiksi varatuista tarvikkeista kunnon aamiainen, jonka voimalla tiesin jaksavani pitkään. Vähän toista kuin metsäyöpymisen tavanomainen pikapuuro-tee-yhdistelmäni. Ja Peuran polku odotti vain reilun viiden kilometrin…