Eväsretki Koiviston kylän luontopolulle, Äänekoski

jalkaisin

Vain muutaman kilometrin päässä vilkkaasta Hirvaskankaan alueesta Äänekoskelta löytyy Koiviston kylä ja sen museotie. Museotien komean tienviittatolpan juurelta alkaa myös kyläläisten ylläpitämä Koiviston kylän luontopolku.

Tein Koivistolle peräti kaksi eväsretkeä viikon sisällä, joten voinee sanoa, että viehätyin luontopolusta ja eritoten Naakkiman laavusta aika tavalla!

Heti alkuun reitti ylittää 69-tien – siinä pitää oikeasti olla tarkkana, sillä tiellä on 80 km/h nopeusrajoitus. Tienylityksen jälkeen ollaankin pian kohdassa, jossa voi erityisen hyvin kuulla linnunlaulua, vaikka moottorien ääni vielä hetken selän takaa kantautuukin. Kummallakin retkellä hiljensin askeleitani ja mietin ties kuinka monetta kertaa, kuinka kiva olisi tietää, ketkä tähtilaulajat ovat äänessä. Suloisia säveliä vetelivät ne pikkusiivekkäät!

Vanha tervaskanto polun varressa.

Polku nousi pienen matkaa ylemmäs ja seurasi metsän reunaa hakkuuaukean vieressä, kunnes sukelsi kunnolla sammaleiseen satumaahan.

Koiviston metsiin on kätketty mitä hienoimpia kiviä, jotka nekin ovat pitkälti viehättävän vihreyden verhoamia.

Pikkumökin muotoinen kivi kuusikon siimeksessä.

Se yksi iso kivenlohkare muistutti kauempaa katsottuna ihan pientä kiviseinäistä mökkiä.

Luolakivi

Luolakivi-kyltti opasti kohta poikkeamaan pääreitiltä oikealle.

Iso siirtolohkare, jonka alla on luola.

Hetken kuluttua vasemmalla puolella rinteessä kohosi iso siirtolohkare, jonka arvasin olevan se luolakivi. No sehän piti tietysti kiertää. Ja kyllä, lohkareen suojissa on ihka oikea pieni luola, jossa yksi ihminen voisi ottaa vaikka päivä- tai yöunetkin.

Onnenportti on puu, joka kaareutuu polun ylle.

Sitten olikin aika astua ihan Onnenportista…

Vihreä sammalmatto kuvankauniissa metsässä.

Tällaiset sammalmattoparatiisit ovat yksinkertaisesti aivan lumoavia. Ja loistavia paikkoja kuunnella pikkulintujen liverrystä.

Hurjat siirtolohkareet

Pääreitille palattua ei mennyt kauaa, kun houkuteltiin tällä kertaa käymään siirtolohkareita katsomassa. Ai niitä isoja on vielä lisääkin?

Toden totta, valtavia ovat nämä hiidenkivet! Muuratsalon eteläkärjen siirtolohkareille löytyy täältä kelpo kilpailijoita. Huom. näille lohkareille ei sitten kiipeillä, niiden sammal- ja jäkäläpeitteet eivät moisesta aiheutuvia kulumajälkiä kestäisi.

Naakkiman laavu

Taas palasimme pääpolulle. Alkoi jo olla nälkä. Joko se laavu sieltä kohta… Ja tulihan se Naakkiman laavu viimein.

Naakkiman laavu luontopolun taukopaikalla.

Noin puolentoista kilometrin päässä lähtöpaikasta sijaitseva laavu onkin tosi kaunis ja suojaisa. Laavun edessä on pöytä penkkeineen.

Koiviston koululaisten piirtämät eläintaulut.

Paikasta löytyy myös ulkohuussi ja Koiviston koulun lasten taiteilemat Suomen yleisimpien eläinten kuvat lisätiedoin.

Istahdimme alas laavulle ja koitin varovasti kädellä, tuntuiko tulipesä vielä lämpimältä. Kyllä! Pienin kirveellä muutaman klapin ja kohta lähti makkaranpaistotuli roihuamaan, kunhan olin tarpeeksi kekäleen hehkuun puhkunut. Joimme termoksesta retkiteet, söimme eväsleivät paistoimme makkarat ja jälkiruuaksi nappasimme palat omenapiirakkaa. Näillä eväillä jaksoi hyvin kävellä laavulta luontopolkua takaisin lähtöpaikalle.

Naakkiman laavulta eteenpäin

Viikkoa myöhemmin tein vielä oman retken luontopolulle yksin, sillä halusin jatkaa matkaa Naakkiman laavulta Telkänpurolle ja sieltä pidempää kautta lähtöpaikkaan. Luontopolun reittikarttaa minulla ei ollut (eikä reitin varrella sellaista näkynyt), joten olin puhtaasti reittimerkkien varassa – varalla kuitenkin puhelimen karttasovellus, jonka avulla voisin tarvittaessa katsoa vaihtoehtoisenkin paluureitin.

Laavulta polku johtaa pikkutielle, jolta käännytään Telkkälammen jälkeen vasempaan polulle kohti Telkänpuroa opasteviitan mukaisesti.

Telkänpuro mutkittelee metsässä.

Telkänpuro solisi suloisesti niin kirkasta vettä, että jollen olisi taasen Naakkimalla evästaukoa pitänyt, olisin varmasti ottanut kuksallisen raikasta vettä purosta.

Telkkäpurolla punaisia maalimerkkejä kannattaa katsoa tarkasti, sillä purolta tehdään kohta äkkikäännös oikealle ja reitti nousee vähitellen mäelle, hakkuuaukean laitaa pitkin. Sen jälkeen seurataan vuoroin metsäautotietä ja polkua.

Polku poikkeaa myös heinikkoisella entisellä hakkuuaukealla.

Oman retkeni osui sen verran varhaiseen kevääseen, että vuosittaista reittimerkkien ja polun tarkistusta ei ollut vielä ehditty tehdä. Polun tuntumassa oli Naakkiman laavun jälkeisellä osalla tehty jonkin verran metsätöitä, mikä aiheutti hetkittäin hieman epävarmuutta siitä, mihin reitti jatkuisi. Onneksi reittimerkkejä sekä -viittoja kuitenkin oli kohtalaisesti.

Reitin loppua kohden merkinnät olivat paikoin harvemmassa ja olisin kaivannut opasta kertomaan Keittokiven salaisuuden, mutta sitten löysin itseni taas tien 69 laidasta: ympyräreitti oli lähellä loppuaan. Metsätöiden jäljiltä polun pohja oli taasen hieman hukassa, mutta onnistuin arvaamaan oikean suunnan ja selvitin pian reitin takaisin autolle ja lähtöpaikkaan.

Koiviston luontopolkua seuratessaan voi nähdä monenlaista metsäluontoa aina koskemattomasta sammalten verhoamasta suloisesta satumetsästä talousmetsiin ja hakkuualueisiin. Lyhyempää retkeä kaipaavalle suosittelen meno-paluuretkeä lähtöpisteestä Naakkiman laavulle ja takaisin.

Luontopolun lähtöpaikka

Luontopolku alkaa Koivistonkyläntien ja Suonenjoentien (Kantatie 69) risteyksen viereiseltä liittymälevikkeeltä, jossa sijaitsee myös katettu infotaulu. Hirvaskankaalta tultaessa Koivistonkyläntien risteys on pitkän mäen päällä. Polun kokonaispituus on noin 5,7 km, mutta Naakkiman laavulle on lähtöpaikasta vain 1,5 km. Lisätietoja: Koiviston kyläyhdistys.

Pysäköinti: Luontopolun alkupisteeseen Museotien alkuun mahtuu hyvin muutama auto levikkeelle jolta löytyy myös alueen historiasta kertovia opastauluja.

2 thoughts on “Eväsretki Koiviston kylän luontopolulle, Äänekoski

Kommentit