Kävellen halki Suomen 13: Tarus-Padasjoki

jalkaisin

Onneksi heräsin Taruksen retkeilyalueella jo aamukuudelta peseytymään Iso-Tarus -järvessä ja nauttimaan idyllistä aamun hiljaisuudessa. Nimittäin kun kello löi seitsemän, retkeilyalueen vaitonaisuus päättyi yhtäkkiä. Meinasi mennä aamupuuro väärään kurkkuun. Typötyynen Iso-Taruksen toiselta puolelta raikasi kaiuttimista ”Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää…” (eli Ihana aamu, Johnny). Ja perään Huomenta Suomi.

Lähetin hiljaisuutta rukoilevia ajatuksia sinne Iso-Tarus -järven toiselle puolelle ja päätin pakata tavarani mahdollisimman nopeasti.

Taruksen retkeilyalueen telttailualue

Leiripaikan toisissa teltoissa oli minua parempi mökänsietokyky, eikä niistä purkautunut ulos aamuäreitä retkeilijöitä.

Jätin Iso-Taruksen pohjoispään muutoin loistavan leiripaikan mahdollisimman ripeästi – koska se mökä. Vähän matkan päässä äänilähteen alkuperä selvisi: kyltti osoitti Palokuntanuorten leirille. Nöyrimmät anteeksipyynnöt negatiivisista ajatuksistani illan ja aamun ämyrimelua koskien, sillä palokuntanuoret tekevät tuiki tärkeää työtä! Pienempi volyymi retkeilyalueella olisi toki suotavaa…

Taruksen retkeilyalueelta kohti Padasjokea

Reitin varressa törötti Hämeenlinnan Retkeilijät ry:n puinen kyltti. Niinpä, Taruksen retkeilyalueen omistaa Hämeenlinnan kaupunki.

Päijänne-Ilves-reitin opasteet

Käännyin pikkutieltä polulle, astelin auringossa hakkuuaukean läpi ja saavuin pian puron varteen, mistä oli enää muutama askel Nuijamiehenkolon laavulle, Päijänne-Ilves -reitin opasteita seuraten. Päijänne-Ilves -reitti on yksi Ilvesvaellusreitistön yhdysreiteistä, kuten myös Aurinko-Ilves-reitti (Asikkala).

Puronvarsi matkalla Nuijamiehenkolon laavulle

Jo puron varsi oli taivaallisen kaunis näin aamutuimaan, eikä laavulla ollut ketään. Olisikohan sittenkin pitänyt viitsiä kömpiä tänne edellisenä iltana, kun talsin Evon kautta Tarukselle!

Nuijamiehenkolon laavu
Nuijamiehenkolon laavun huussi

Nuijamiehenkololla olisi todella kelvannut yöpyä. Siisti laavu, puuvaja ja soma huussikin, sen ihanan puron varressa. (Ja suloisen hiljaista…)

Liekö palokuntanuorten vaikutusta, mutta laavulla oli tärkeä varoitus: ”Metsäpalovaroituksen aikana tulen tekeminen on kielletty myös rakennetuilla tulipaikoilla”.

Reittiopaste Päijänne-Ilves-reitillä

Jatkoin laavulta matkaa metsäpolkua pitkin hiljaiselle hiekkatielle, jolta erkani vähän matkan päästä toinen polku metsään. Törmäsin myös itselleni uuteen reittimerkkiin, keltaiseen lätkään, jossa virnisteli saukko reppu selässä. Saukkoreitti tämä ei ainakaan minun tietääkseni ollut…

Ura leveni ja metsän ääniin alkoi sekoittua ohiajavien autojen ääniä. Valtatie 24 edessä. Hetki piti odotella, että pääsin yli ilman juoksuaskelia.

Melkein umpeenkasvanut Päijänne-Ilves-polku

Valtatien ylityksen jälkeen meni hetki, ennen kuin äänimaailma taas vaimeni. Pieni pusikoitumisen uhka vaani polkua, jota kuitenkin oli helppo seurata. Lisää kulkijoita tänne kyllä selvästi kaivattaisiin…

Lehtomaiseman halki kulkeva polku Padasjoella

Lehtomainen metsä ympäröi minua, ennen kuin saavuin omakotialueelle, kartan mukaan Nyystölään.

Peltomaisemaa polun varressa Padasjoella

Päijänne-Ilves -reitin viitat ohjasivat minut kesäteatterin vieritse peltojen keskellä kulkevalle polulle. Avaruutta riitti ympärillä! Kohta astella pitkin komeaa puiden reunustamaa kujaa, jonka läntisessä päässä kenties oli kartano. Ainakin kartassa luki houkutteleva sana, ”Satulinna”.

Nuijasodan maisemissa

Tienristeyksessä vasemmalla puolellani oli isokokoinen opastetaulu ja viereisellä kummulla kivinen Nuijasodan muistomerkki. Mitä, täälläkö on käyty Nuijasotaa? Selityksen sai samalla myös Nuijamiehenkolon laavun nimi!

Nuijasodan muistomerkki Padasjoella

Otin rinkan selästäni ja pysähdyin lukemaan tarinaa opastaulusta. Juuri näillä main tapahtui 14.1.1597 – siis yli 400 vuotta sitten – Nyystölän verilöyly. Nuijasota oli alkanut marraskuussa 1596 Isossakyrössä talonpoikaiskapinoina mm. verorasitusta vastaan, johtajanaan Jaakko Ilkka. Myös Savon ja Hämeen talonpoikia yhtyi pohjalaisten aloittamaan kapinaan. Iivari Arvidinpoika Tawast johti ratsuväkeä täällä taistelleita sitkeitä talonpoikia vastaan ja lupasi, että säästäisi talonpoikien hengen, mikäli nämä antautuisivat. Talonpojat luovuttivat nuijansa, seipäänsä ja jalkajousensa, mutta Tawast antoi tappokäskyn. Surmansa sai noin Nyystölän verilöylyssä 400 talonpoikaa, joista suurin osa oli Rautalammilta, loput Sysmästä, Kuhmoisista ja Padasjoelta. Sen on täytynyt olla valtava menetys erityisesti Rautalammille.

Hurja paikka. Huomasin, että en muistanut Suomen historiasta tätäkään asiaa. Samalla olin iloinen, että askeleeni olivat tuoneet minut juuri tähän ja nyt Nuijasota asettuisi omaan muistiini tämän kävelyretken kautta.

Nuijasodan muistomerkin jälkeen olin vaihteeksi asvaltin laidassa. Tarkoitukseni oli päättää tämä kävelyrupeama Padasjoelle ja jatkaa sieltä bussilla kotiin. Menisinkö suorinta tietä pikavuoropysäkille? Vai Päijänne-Ilves-reittiä satamaan? Päätin askeltaa sittenkin ensin Padasjoen keskustaan ja pohtia aikatauluasioita siellä vaikkapa teekupposen ääressä.

Kevyen liikenteen väylä toi minut Padasjoen keskustaan, mistä löysin helposti matkahuollon kahviloineen. Jätski maistui aikatauluja tutkiessa, eikä minulla ollut mihinkään kiire. Eihän kello ollut vielä kahtatoistakaan. Tarkemmin ajatellen: jospa kävisin sittenkin vilkaisemassa Padasjoen satamaa ennen kotiin lähtöä.

Padasjoen satamaan

Kävelin Padasjoen rauhallisen keskustan läpi, ylitin Kirkkojoen ja ohitin sen viereisen puistikon, jota koristivat useat eläinaiheiset puuveistokset. Sitten jäivät taakse Padasjoen kirkko ja kotiseutumuseo (kiinni), ennen Päijänteen rantamaisemiin johtavaa kävelytietä.

Padasjoen satama

Padasjoen satama Päijänteen rannassa oli mukava näky: kalasatama, vene- ja laivalaiturit, jäätelökioski, matkailuinfo, ravintola. Poikkesin matkailuinfokojuun ja selvisi, että m/s Elbatar oli lähdössä tiistairisteilylle Päijänteen kansallispuiston alueelle alle kahden tunnin päästä. Hmm…

Otin tuumaustauon mainion muikkuannoksen kera Kiuasniemi Marinan mukavassa rantaravintolassa. Ei voisi tulla tämän parempaa tilaisuutta kohdalle lähteä Päijänne-risteilylle kansallispuistoon! Puhelin esiin ja jälleen bussiaikatauluja tutkimaan…

Risteily Päijänteen kansallispuistoon

M/s Elbatar saapuu Padasjoen satamaan

Erinomaiset muikut siivittivät päätökseni hypätä m/s Elbattaren kyytiin ja nauttia Päijänteen kansallispuiston maisemista, tämän muutaman päivän kävelyn päätteeksi. Odottamaton bonus päivälle oli edessä.

Äkillisen rae- ja rankkasadekuuron päätyttyä m/s Elbatar lipui Päijänteen upeisiin, avariin järvimaisemiin.

Päijänne-maisemaa kansallispuiston alueella sateen jälkeen

Miten luvattoman kaunista ja huikeat sinisen sävyt näin sadekuurojen jälkeen! Yläpuolellamme olevat pilvissä oli todellista draaman tuntua. Kaipa siellä rannoilla mökkejäkin oli, mutta omat silmäni tähysivät lähinnä taivasta ja Kelventeen saarimaisemaa.

Yksinäinen purjevene purjehti vastaan, kun aurinko alkoi vähitellen saada väistyviltä sadepilviltä lisää elintilaa.

Kirkkosalmen laituri Kelventeen eteläpäässä

Päijänteen kansallispuiston suurimman saaren eli Kelventeen eteläpäässä oli iso joukko saaressa retkellä ollutta väkeä odottamassa m/s Elbattaren saapumista ja kyytiin nousemista. Kolme matkavenettä parkissa aivan luonnonhiekkarannassa kiinni – näemmä helppo paikka rantautua. Pistin itselleni muistiin, että Kelventeelle pitäisi tehdä ihan yöretki joskus, vaikka meloen. Saaressa kulkee liki 10 kilometrin harjupolku.

Pulkkilanharjun silta, Päijänne

Alus jatkoi Kelvenne-pysähdysten jälkeen matkaa kohti Pulkkilanharjua, missä alitimme riippusillan ja poikkesimme laiturissa matkustajien poimimista ja jättämistä varten.

Vääksyn kanava

Sitten Päijänteen avaruus jäi taakse ja m/s Elbatar lipui hissukseen Vääksyn kanavaan, missä tuli aika hypähtää laituriin. Päivän päätteeksi ehdin saada vain lyhyen katsauksen viehättävästä Vääksystä (tarjolla olisi ollut mm. kivan oloisia kahviloita, Kanavan Panimo, jne.) ennen kuin kyytini saapui. Onneksi Jyväskylän-bussit pysähtyivät myös täällä; se mahdollisti risteilyretkeni.

Selvästi oman kävelykuljeskelun väärti myös tämä Vääksy! Kyllä kotimaanmatkailu kannattaa.

Tämä retki päättyi tällä kertaa hassusti etelämmäksi kuin itse kävelyosuus, kiitos iloisena yllätyksenä kohdalle osuneen laivamatkan. Seuraava osuus kohti pohjoista alkaisi toki Padasjoelta, jahka olisin ensi käväissyt kotosalla.

Parasta / mielenkiintoisinta päivässä

  • Nuijamiehenkolon laavu: viehättävä paikka!
  • Nuijasodan muistomerkki (karmeine) tarinoineen
  • Päijänteen kansallispuiston risteily

Kävelypäivä

Retkipäivä: 16.7.2019

Tämä on osa Suomen halki -kävelyprojektiani, jonka merkeissä kävelen omaan tahtiini pätkissä Hangosta kohti Nuorgamia, aina silloin kun seuraavan pätkän taivaltamiseen on mielestäni sopiva hetki. Matkanteko alkoi 6.12.2018. Tavoitteeni on päästä jonain päivänä perille.

Kommentit