Kävellen Suomen halki 10: Hyvinkää-Oitti

jalkaisin

Hyvinkäällä kymmenes ”Suomen halki” -kävelypäiväni valkeni Hotelli Sveitsissä, josta tallustin muhkean buffet-aamiaisen jälkeen (pientä vaihtelua pikapuuro+tee -yhdistelmään…) kohti keskustaa. Promenadigalleria kuulosti juuri sopivalta taidepysähdyskohteelta kävelijälle, mutta ikävä kyllä galleria oli kiinni.

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki -taidegraffiti Hyvinkäällä.

Rautatiesillalla minua tervehti iso Tervetuloa Hyvinkäälle -banderolli ja junaradan varressa komeili aivan mahtava Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki -muraali (taiteilija Jani Leinonen). Mitähän runoilija Aaro Hellaakoski olisi tästä sitaattitoteutuksesta tykännyt?

Hyvinkään taidemuseo oli visiittilistallani ihan Hyvinkäällä pitkään asuneen Helene Schjerfbeckin takia. On aina ilo nähdä hänen töitään. Bonus olikin sitten niin ikään Hyvinkäällä vaikuttaneen Yrjö Saarisen töiden näyttely, sillä esillä oli myös hänen maalauksiaan kotikaupungistani Jyväskylästä, Tourujoen maisemista. Hauska yllätys!

Hyvinkään kaupunkikuva ei ollut (anteeksi vain!) mikään säväyttävä, vaikka mm. erikoisen näköinen kirkko mäntyjen takaa pilkottikin, mutta bulevardimainen katu oli sinänsä mukava väylä ulos keskustasta.

Mukava reitti oli etenkin siksi, että Hämeenkatua kävellessäni vastaan tuli aivan ihana Teesalonki Sylvia! Jos en olisi juuri ehtinyt nauttia lounasta kaupungilla, olisin ottanut teen seuraksi tuoreen leivonnaisen. Minulle haudutettiin kannullinen hyvinkääläistä teesekoitusta Hyvinkää – Hyvin Tee. Sen ”eriväriset” maut sopivat hämmästyttävän hyvin yhteen. Jatkoon! Teesalonkiin tekee ehdottomasti mieli palata toistekin.

Teetuokion jälkeen matkani jatkui ohi frisbeegolfradan ja Terveysmetsän (jonne mieluummin menisin ilman rinkkaa selän painona). Jo toinen terveysmetsä reittini läheisyydessä, muuten! Viereiseltä Hyvinkään lentokentältä pörähti pienkone ilmaan. Astuin kohta Uudeltamaalta Kanta-Hämeeseen, Hausjärven kuntaan. Kiitos maakunta- ja kuntakylteistä; ne ovat yksi iloni tällä reissuretkeilyllä. On kiva tietää, milloin kunta- ja maakuntaraja ylittyy.

Hikiäntie ei ollut erityisen hikinen, kiitos viileähkön sään. Otin vauhdin pois Rauhannummen hautausmaan kohdalla ja pidin lepohetken hiljaisen naapuruston seurassa, männyn runkoon nojaten.

Monni. Lounaspaikasta olin saanut mukaani tuoreen pullan. Vain pilli puuttui! Hetki Gösta Knutssonille

Asvalttitie oli melko suoraa ja ympäristö metsää, metsää ja metsää. Välillä piennar kapeni enemmän ja sain tehdä väistöliikkeitä, mutta aika hyvin autoilijat tekivät tilaa. Heti kun kartan mukaan järkevältä näytti, suunnistin pienempien teiden ja Suontaustankulman kautta eteenpäin kohti Hausjärveä. Jossain siellä päin voisin yöpyä, teltalla tai laavussa.

Tästä valitsin jälleen hiekkatien. Tuntui, että vasen kenkä hiersi vähän. Tai vähän enemmänkin. Näinköhän se haittaisi kulkuani enemmänkin?

Istuin sähkölinjan lähellä puupinolle huilaamaan ja otin kengän pois. Iho punersi. Laitoin kuituteippiä, mutta askeltaessa tuntui edelleen kipua nilkan seudulla. Vanhat nahkaiset vaelluskenkäni eivät olleet ideaalit tietaipaleisiin.

Kartta kertoi, että etenin ihan Salpausselkää myötäillen. Polku toi minut kylteille, joiden arvelin viittaavan latureitteihin. Ihanaa, Kallen laavulle enää 4 kilometriä! Jospa olisin siellä yötä.

Saavuin Kallen laavulle yksityistie-kylttien ohi ja olin hetken toiveikas, mutta tunnelmani latistui, kun laavulla oli topakka huomautus, että tulta ei saa tehdä kesällä. Otin sen merkkinä siitä, että en ollut tervetullut myöskään yöpymään laavulla.

Kodan viereistä metsää koristi ”Yksityisalue”-kyltti. Okei, varmaan parempi jatkaa matkaa. Valoisaa iltaa riitti vielä pitkäksi aikaa.

Mitä jos lähtisinkin täältä kotiin lepuuttamaan hiertymäjalkaani ja palaisin jatkamaan matkaa myöhemmin?

Mietin asiaa kävellessäni, kun superhoukuttelevaa telttapaikkaakaan ei tullut heti vastaan. Tällä ”kujalla” olin aivan ihmeissäni. Mikä ihmeen tilataideteos tai ympäristöteos? Kysyin vastaantulijalta, mistä oikein oli kyse. Kuulemma joku paikallinen eläkeläinen tykkäsi kuivattaa ja asetella rankoja tällä lailla.

Tarkistin puhelimella mahdolliset julkiset liikenneyhteydet kotipuoleen. Haa, iloinen yllätys: Oitissa pysähtyi paikallisjunia vielä illalla! Ja Lahden kautta löytyi yöbussiyhteys Jyväskylään…

Missäs se seisake onkaan? Leca-harkkotehtaan jälkeen oikealle, sieltähän se löytyi.

Tämän retkipyrähdyksen piti olla useamman päivän mittainen, mutta valitsin sittenkin huilikäynnin kotona. Ainakin tiesin, että tänne pääsee näppärästi junalla takaisin!

Parasta / mielenkiintoisinta

Kävelypäivä

Tiistai 9.7. 2019.

Tämä on osa Suomen halki -kävelyprojektiani, jonka merkeissä kävelen omaan tahtiini pätkissä Hangosta kohti Nuorgamia, aina silloin kun seuraavan pätkän taivaltamiseen on mielestäni sopiva hetki. Matkanteko alkoi 6.12.2018. Tavoitteeni on päästä jonain päivänä perille.

2 thoughts on “Kävellen Suomen halki 10: Hyvinkää-Oitti

  1. Jännä miten minäkin monesti nähnyt tuon banderollin, mutten koskaan tuota spray-teosta. Todella hienon näköinen ja kantaa ottava, pitääpä ensi kerralla kun ajalee siellä päin käydä katsomassa. Kiva idea tuollainen kävelymatka, näkee niin paljon paremmin kuin autolla ajellessa!

Kommentit