Kävellen Suomen halki 11: Oitti – Lammi

Mommilan kyläpuoti.

Palasin Oittiin muutaman päivän jälkeen jatkamaan matkaa, kun kävi selväksi, että nilkan hiertymä ei vaivannut enää. Paremmat kuituteippaukset vain ihon suojaksi ja kevyemmät retkeilykengät jalkaan. Se oli siinä.

Reittikin oli selvä: tietä pitkin kohti Lammia. Mutta mihin asti? Muistelin kesän 2018 Suomen poikki -retkeäni ja päivää, jonka aikana kävelin ilman rinkkaa yhteensä yli 50 km. Tuumasin, että voisin hyvin kävellä Oitista päivässä Lammille (noin 40 km) kevyen eväsrepun kera, mikäli saisin rinkan odottamaan minua Lammille.

Tämä järjestely onnistuikin, mutta vain siksi, että poikkeuksellisesti en matkannut julkisilla lähtöpaikkaan. Parempi puoliskoni auttoi ja heitti minut aamulla autolla Oittiin ja mennessään rinkkani Lammin S-Marketiin, jossa ystävällisesti suostuttiin ottamaan kantamukseni päiväksi parkkiin.

Kesäinen viljapelto Lammintien varressa.

Täydensin Oitin S-marketissa eväsreppuni, sitten kävelin kepein askelin omakotitalojen ohitse Torholantielle, joka toi minut Riihimäentielle. Siltä oikaisin rauhaisaa, kapeaa Kiveläntietä pitkin Lammintielle. Sää oli onneksi aurinkoinen. Edessä oli ainakin tasatahtista askellusta asvaltin laitaa pitkin.

Alfred Kordelinin muistomerkki Lammintien varressa.

Kartalta olin bongannut etukäteen vain Alfred Kordelinin muistomerkin. Se olikin pysähdyksen arvoinen paikka (ja vieläpä aivan tien varressa).

Tällä paikalla sai surmansa suurlahjoittaja maanviljelyneuvos Alfred Kordelin 7.11.1917. Samalla kaatuivat Lahden suojeluskuntalaiset Uno Sigismund Berglund ja Frans Koivunen.

Ensimmäisenä Kordelinin nimestä on tähän asti tullut mieleen vain Kordelinin säätiö, mutta tästä lähtien muistan myös Mommilan traagiset tapahtumat. Kordelinin kartanolle olivat saapuneet isännän syntymäpäiväjuhliin muun muassa Gerda ja Risto Ryti. He säilyivät hengissä, mutta kartanolle tunkeutuista venäläisistä matruuseista yksi surmasi Suomen rikkaimpiin kuuluneen Kordelinin.

Mommilan kyläpuodin mainos Lammintien varressa.

Asvalttitaivaltani alkoivat alkumatkasta piristää Mommilan kyläpuodin ennakkomainokset. Kahvila – se kyllä kelpaisi! Olisikohan kyläpuoti auki sunnuntaina?

Teuron tilan kivinavetta.

Oikealle ilmestyi Teuron tilan komea kivinavetta. Jestas, miten hieno! Erotin tieltä asti kaari-ikkunan alta koristeena olevan lehmän pään.

Kauempana näkyi koivukäytävä ja iso kyltti. Kyläpuoti. Takaani tuli traktori ja meni ohi – täh? Siinä oli takapenkit! Käännyin Lammintieltä kohti Mommilan kyläpuotia.

Valmet-traktori, jonka taakse on kiinnitetty kaksi penkkiä matkustajille.

Kyläpuodin pihassa ja sisällä oli väkeä kahvilla. Parkissa oli hienon vanhan Fordin lisäksi useita autoja, mutta myös ihailemani traktori takapenkkeineen. Tämä on kyllä parhaiten varustettu Valmet, joita olen nähnyt!

Mommilan kyläpuoti.

Mommilan kyläpuoti oli kyllä ihastuttava pysähdyspaikka, eikä vain siksi, että sain pitää siellä tee- ja välipalatauon.

Vanhaa tavaraa esillä Mommilan kyläpuodissa.

Kyläpuodin kahvilan takaa löytyy kauppamuseo, joka saa muistot heräämään. Puodissa on muutenkin monenlaista rekvisiittaa ja esinettä eri vuosikymmeniltä. Plus Uuno Turhapuron aito rooliasu vitriinissä… Ja esimerkiksi Kyläpuodin kesäkirjasto -hyllykkö, jonka lainakirjat pyydettiin merkitsemään vihkoon, laina-aika 2 viikkoa. Piha-aitassa oli puolestaan Kaikkea vanhaa -löytöjen osasto, jossa myytiin vanhaa tavaraa.

Olisin voinut viettää enemmänkin aikaa Kyläpuodin aarteiden tutkimiseen, mutta tie kutsui. Menoksi.

Rehupaaleja Lammintien varressa niityllä.

Asvalttia, autoja harvakseltaan, metsää, peltoja, niittyjä.

Mäkimaisemaa Lammintien varressa.

Maisemat olivat alussa aika tasaisia, mutta vähitellen korkeuskäyriäkin ilmaantui sekä maisemiin että reitille, mutta vain kohtuullisessa määrin.

Mutkainen Lammintie.

Huomasin, että pidän mutkista oikein paljon. Pitkiä suoria tienpätkiä en niin valtavasti ihastele, mutta mutkat! Etenkin pidemmän taipaleen päivinä ne ovat ihania, sillä jos vaikka miettii tauon paikkaa, voi päättää pitävänsä sen vasta kolmannen mutkan jälkeen.

Riikonen Poikmetsä -kyltti Lammintien varressa.

Kun luin Riikonen / Poikmetsä -kyltin, olin hieman ihmeissäni. Riikonen on ollut minulle tähän saakka vain sukunimi. Taisin saapua kuitenkin näin nimettyjen kylien alueelle.

Puu niityn keskellä.

Esteettinen hetki matkalla. Tällaisissa maisemapuissa silmä lepää.

Tapiola, Riikosten nuorisoseura, Lammi.

Riikosten nuorisoseurantalo Tapiola sijaitsee aivan tien vieressä. Sekin oli vaikuttava näky. Mietin, että tällaisia rakennuksia saattaa tulla vastaan useampikin näillä Suomen halki -retkillä, ainakin jos reititykseni vie minua pienempiä teitä pitkin.

Pyrin pitämään kävelytauon noin kerran tunnissa ja istahdin silloin istuinalustan päälle tien laitaan huilaamaan ainakin muutaman minuutin ajaksi. Matka eteni hitaasti, mutta varmasti ja viimein Lammille osoittavat viitat näyttivät yhä pienempiä numeroita. Enää 3 km!

Koulu. Paloasema. Ortodoksinen luostarikeskus Panagia? Sinne olisi matkaa 6 km, saa jäädä väliin. Päätin tyytyä keskiaikaiseen kivikirkkoon, joka löytyisi keskustasta.

Sitä paitsi, oli noudettava rinkka! Suuntasinkin Lammin keskustassa ensimmäiseksi S-marketiin ja sain tallessa olleen rinkan selkääni. Mitä lämpimimmät kiitokseni sinne! Askeleeni olivat paljon keveämmät rinkan päivähoitopaikan ansiosta. Käytyäni pizzalla lähdin taas tien päälle. Mutta mihin yöksi?

Päätin tutkailla sopivaa teltan paikkaa sopivan matkan päässä Lammilta.

Lammin keskiaikainen kivikirkko.
Pellava- ja sahtimuseo, Lammi.

Lammin keskiaikainen kivikirkko kohosi tien vasemmalla puolella, sen jälkeen ohitin sunnuntai-iltana samaten suljetun pellava- ja sahtimuseon. Ei ollut mikään yllätys.

Oikealle erkani pian luontopolku, sekin sai jäädä tutkimatta. Telttapaikka, kiitos!

Rautakautinen kalmisto Lammilla.

Muinaisjäännös eli rautakautinen kalmisto sai olla muista syistä ihan rauhassa.

Kävelin muutaman kilometrin tietä pitkin, kunnes käännyin Sankolan paikkeilta Leiniäntielle ja kuljin maalaismaisemissa, yöpymiseen sopivaa metsää odotellen. Yhden maatilan tarkan koiran haukku säesti loppumatkaani, ennen kuin se siunattu koivikko tuli viimein kohdalle.

Teltta koivikossa Lammilla.

Ihanaa, telttapaikka! Vaikka tämä yhden yön leiri ei ollutkaan veden äärellä, päätin luottaa siihen, että saisin vesipulloni täyteen seuraavana päivänä alkumatkasta. Iltapalaan ja aamiaiseen oli vettä jäljellä riittävästi.

Parasta / mielenkiintoisinta

Kävelypäivä

Sunnuntai 14.7. 2019.

Tämä on osa Suomen halki -kävelyprojektiani, jonka merkeissä kävelen omaan tahtiini pätkissä Hangosta kohti Nuorgamia, aina silloin kun seuraavan pätkän taivaltamiseen on mielestäni sopiva hetki. Matkanteko alkoi 6.12.2018. Tavoitteeni on päästä jonain päivänä perille.

3 thoughts on “Kävellen Suomen halki 11: Oitti – Lammi

  1. Löytyi osoite sille Riikosten entiselle koululle: se oli osoitteessa Mommilantie 1227. En enää löytänyt FB:stä sitä postaustani, että olisin voinut kommentoida sinne, niille joita asiaehkä kiinnostaa…

    1. Moi Seija, vastasinkin sinulle Jalkaisin-sivulla Facebookissa (https://www.facebook.com/jalkaisin), yhden kuvan kera. Yksi tosi komea rakennus tuli nimittäin heti tuolta päivältä mieleen – arvelin, että se on ehkä toiminut kouluna – mutta varma en voi olla. Tämä rakennus sijaitsee Mommilantien itäpuolella, mutta antamasi osoite on länsipuolella. En siis luultavasti arvannut oikein sitä ex-kansakoulua.

      Terveisin Upe

      1. Ihan oikein arvasit rakennuksen. En tiedä miksi numero näyttää väärälle puolelle tietä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *