Kävellen Suomen halki 5: Mustio-Lohja

Jalkaisin
Upe rannan huvimajassa, Mustion linnan puisto.

Aamuni Mustion linnassa alkoi kauniina; niin kauniina, että jo ennen aamiaista oli suorastaan pakko käydä pienellä kävelyllä linnan puistossa. Pysähdyin rannan huvimajalle tähyämään vastarannan Trycksbackan mäellä kohoavaa temppeliä ja kuuntelemaan linnunlaulua.

Neiti Kevät-veistos Mustion linnan puistossa.
Kevät-veistos.

Mustion linnan puiston puut ja kasvit olivat toki huhtikuun alussa vielä pitkälti odottavalla kannalla: milloin rohkenisi työntää silmuja esiin, puhjeta lehteen ja kukkimaan, maalata maiseman rehevän vihreäksi ja värikkääksi. Kevät-veistos sisarineen paistatteli auringossa: sen oma vuodenaika oli tullut.

Portti Mustion linnan puistoon.
Portti Mustion linnan puistoon.

Puistonautiskelun jälkeen kävelin Linnan hotellin ravintolaan ihanalle aamiaiselle, jossa olivat edustettuna useat pientuottajien herkut niin Mustion linnan omasta takaa, lähiseudulta kuin toisaalta Suomesta. Jos kohta oma kävelyvauhtini edustaa slow-kulttuuria, sitä oli myös Mustion linnan aamiainen: herkkupöydän äärellä ei tullut mieleenkään kiirehtiä.

Mustion linnan puistossa, pergola ja leijonapatsaat.
Mustion linnan leijonat.

Kävelijä ei voi kuitenkaan vitkuttaa aamiaista loputtomiin, joten heitin repun selkääni ja lähdin matkaan kohti Lohjaa.

Mustion linnan Uusi Temppeli

Vilkutin hyvästit Mustion linnan leijonille, ylitin valkoisen kävelysillan ja nousin polkua pitkin tutustumaan läheltä temppeliin, jota olin niin illalla kuin aamulla katsellut vastarannalta. Trycksbackan laella seisova temppeli ei ole alkuperäinen 1800-luvulla rakennettu puinen, vaan Uusi Temppeli rakennettiin 1900-luvun alussa romahtaneen alkuperäisen tilalle vuonna 2001.

Kun olin ohittanut linnan mehiläispesät, solahtivat askeleeni pian pikkukaduille ja teille, joiden kautta kuljin ohitse useamman omakotitalon, kunnes nekin harvenivat. Mutkitteleva Bredvikintie suoristui välillä tullessaan kuusikkoon, sitten peltojen keskelle. Mietin hetken, kiertäisinkö mutkan vähän pienempien teiden kautta vilkasta liikennettä välttääkseni, mutta lyhyempi reitti houkutti sittenkin. Saavuin Hankoniementien varteen. Se oli vain kestettävä.

Traktoritaideteos Hankoniementien varressa.
Traktoritaideteos.

Hankoniementien vartta koristi muutama satunnainen eduskuntavaalimainos, mutta onneksi vastaan tuli muutakin. Se kiinnostavin yksityiskohta alkumatkasta oli tämä hilpeä ohikulkijoita moikkaava traktoriteos, joka pysähdytti minut tien varteen toviksi tauolle. Lienevätkö traktorin jalustana pellosta noukitut kivenmurikat?

Yksinäinen ratsastaja peltojen keskellä.
Yksinäinen ratsastaja.

Tienvarsimaisema jatkui levollisena, vaikka äänimaailma ei. Autojen virta oli itselleni todella riittävä, kun piennarta pitkin tallasin. Pikkukivi sinkosi ohiajavan auton vauhdittamana poskeeni, mutta onneksi jäin naarmuitta. Kiireinen autoilija ohitti rekan kohdallani ja sain väistää pientareella reilusti sivummalle. Odotin innolla, milloin pääsisin siirtymään valtatie 25:lta rinnakkaistielle, jollekin pienemmälle, missä olisi vähemmän liikennettä.

Maltoin pysytellä Hankoniementiellä vielä Lohjansaarentien risteyksen paikkeille. Tien toisella puolella oli kyltti Vironperälle. Ahaa, tuolla siis oli Johannes Virolaisen kotitila!

Sinivuokot kukkivat tien varressa.
Kukkameri talon pihassa.

Kun lopulta pääsin kääntymään Hankoniementieltä pienemmälle tielle, tuntui ihanalta! Omakotitalojen reunustaman Kuninkaantien käveleminen sopi minulle paljon paremmin…

Pieni punainen miniatyyrimökki talon pihassa.

Pikkuteiden varsilla on nimittäin aina paljon kiinnostavampaa katsottavaa, vaikkapa talojen pihoissa. Kuten tämä miniatyyritalo, jonka vieressä kohosi pikkumökin esikuva.

Hilman Herkku-kahvila Virkkalassa, Lohja.
Hilman Herkku, Virkkala.

Kuninkaantie yhtyi kohta Tynninharjuntiehen, joka muuttui Virkkalantieksi, ohittaen Virkkalan kirkon. Kevyen liikenteen väylää askeltaessani aloin kaivata jotain välipalaa. Edessä näkyi jo kauppoja, mutta mikäs tämä on? Kodinkoneliike? Vintage-vaatekauppa? Ei kun siis mahtavaa, kahvila! Joka oli vieläpä sopivasti auki lauantai-iltapäivän puolella. Rakennus oli ehättänyt toimia aikanaan kirjakauppana, mutta nyt siellä oli mahdollista pysähtyä kupposelle ja tuoreelle leivonnaiselle tai lounaalle, plus tehdä mm. astiaostoksia. Nautittuani ystävällisessä Hilman Herkussa tervetulleen välipalan teen kera jatkoin taas matkaa.

Virkkala oli viimeinen välietappi ennen Lohjaa. Edessäni oli reilun pituinen taival kevyen liikenteen väyliä pitkin, Maksjoentien vartta. Tai ainakin se tuntui reilun pituiselta…

Autokauppoja tien varressa, Lohja.
Lohjalla on useita autoliikkeitä.

Lohjan autoliikkeiden keskittymä osui oman reittini varteen. No, jossainhan niidenkin on oltava… Citymarket. Olisikohan kohta edessä Lohjan keskusta? Ei nyt ihan vielä. Vaihdoin tien puolta ja mietin, koukkaisinko Liessaaren luonto- ja hyvinvointipolun kautta, mutta katsoi kelloa ja kuulostelin asvalttiin kyllästyneitä jalkojani. Liessaaren kierros ansaitsi enemmän aikaa, minä puolestani tarvitsin taas vähintään teekupillista.

Kaunis kaarisilta Lohjanjärven vieressä, Lohja.

Siispä suoraan kohti Lohjan keskustaa ja majapaikkaa. Kuikuilin kohti Lohjanjärveä puiden välistä. Jospa sitten illemmalla kävisi tuolla pienellä kävelyllä, kun ei olisi reppu selässä?

Lohjan keskusta tupsahti kohta eteeni ja löysin helposti majapaikkani, joka oli tällä kertaa yksityiseltä majoittajalta yöksi vuokraama kaunis yksiö aivan ydinkeskustassa, tismalleen reittini varrella. Haaveilemani visiitti Paavolan tammelle ei tällä reissulla onnistunut (komea puujulkkis on sen verran sivussa, että sinne ei jalkapatikassa äkkiä hilppaise), mutta hieno valokuva yöpuuni seinällä toi lohdutusta. Käväisin välipalalla läheisessä kahvilassa ja suuntasin vielä Lohjanjärven rantaan.

Lohjanjärvi oli osittain sula hiekkarannan edestä.
Lohjanjärvi.

Lohjanjärvi oli jo hyvää vauhtia vapautumassa jääpeitteestä huhtikuun alussa, mutta hiekkarannalla oli auringonpaisteesta huolimatta vasta muutama auringonpalvoja, hekin täysissä pukeissa. Kävelin järven rantaa pitkin kohti kauempana siintävää Liessaarta, mutta sitten alkoi hyydyttää.

Nokikana uimassa.
Nokikana.

Porlan kohdalla oli useita vesialtaita, joissa uiskenteli tyytyväisen oloisia vesilintuja, joita pysähdyin katselemaan. Elämäni ensimmäinen nokikana! Mitenkäs se Liessaari? Luonto- sekä hyvinvointipolun suositeltu kiertoaika oli parisen tuntia. Plus paluukävely keskustaan. Liessaari sai sekin jäädä toiseen kertaan, sillä jalkani ilmaisivat halunsa siirtyä lepoasentoon.

Kävelin Lohjanjärven rantaa pitkin hitaasti takaisin keskustaan ja kävin ruokakaupassa, sillä ravintola, johon oli ajatellut meneväni, olikin kiinni.

Kaksi hyvin erilaista kävelypäivää: Karjaalta Mustion linnaan reittini kulki pienempiä ja harvemmin liikennöityjä teitä, Mustiosta Lohjalle sain kokea siirtymän meluisampaan asvalttimaailmaan. Seuraava päivä sisältäisi onneksi myös metsäpolkuja!

Yhteistyö

Kiitän yhteistyöstä Mustion Linnaa, joka ystävällisesti tarjosi kävelijälle majoituksen ja illallisen.

Parasta / mielenkiintoisinta päivässä

  • Aamuun herääminen ja aamiainen Mustion linnan alueella
  • Rauhallinen Bredvikintie, jota olisi mukava myös pyöräillä
  • Ystävällinen vastaanotto Lohjalla sekä Lohjanjärven rantamaisemat

Kävelypäivä

Lauantai 6.4.2019.

Mistä on kyse?

  • Aion kävellä Suomen halki etelästä pohjoiseen niin, että teen sen yksittäisten kävelyretkien sarjana pidemmän ajan kuluessa (alkaen joulukuussa 2018). Jatkan kävelyä siitä paikasta, johon edellisen ”Suomen halki” -kävelyretkeni päätin. Postaukset julkaisen vaihtelevalla viiveellä. Joskus pitkälläkin.
  • Jokaisen kirjoituksen otsikossa on kävelypäivän numero. Näin voi seurata, kuinka monta päivää kävelyä oma Suomen halki -reittini kulkeminen vie jalkaisin.
  • Kuinka kävellä Suomen halki? Pitkän matkan suunnittelusta
  • Kävellen Suomen halki 4 – Karjaa – Mustio

Kommentit