Yöretkellä Linnansaaren kansallispuistossa ja ekohostellissa

Jalkaisin

Luvassa oli ukkosta ja sadetta. Toiveissa aurinkoakin. Edessä Haukivesi ja Linnansaaren kansallispuisto. Haaveissa edes yksi norppahavainto, olihan kohteena yksi kuuluista norppavesistä. Kuinka kävi?

Yhteistyö: Suomen Hostellijärjestö. Minut valittiin yhdeksi vuoden 2019 Hostellireissaajista ja sen myötä pääsin tutustumaan Linnansaaren kansallispuistossa sijaitsevaan Ekohostelliin.

Meloja lähdössä Oravista Linnansaareen
Lähdössä Oravin satamasta kohti Linnansaarta.

Sain seuraksi ystäväni, joka myös nauttii melomisesta. Niinpä lähdimme kohti Linnansaarta Oravin satamasta Saimaa Holiday Oravin kajakeilla. Edellisestä melontalähdöstäni Oravista olikin jo aikaa; silloin suuntana oli ollut Koloveden kansallispuisto. Linnansaaren kansallispuistossa olin aiemmin käynyt kesällä vain toissa kesänä vuoroveneen kyydillä ja melontaretki sinne oli jäänyt tulevaisuuden haaveeksi. Talviretket pääsaareen olenkin tehnyt lähinnä potkukelkalla 🙂

Aurinko hehkui suloisesti lähtiessämme, mutta päästyämme Haukiveden puolelle näkyi taivaalla kelpo pilviä: tummanpuhuvana lähestyvä sadealue ja ukkosrintama. Meloessamme saarten suojaan pilkahtelivat taivaalla salamat, mutta ehdimme siirtyä saarten suojaan ennen kuin sadekuuro ehti kohdalle. Sadepilven siirryttyä eteenpäin ja jatkoimme matkaa Linnansaaren Sammakkoniemeen.

Meloja saapuu Sammakkoniemeen.
Sammakkoniemen melontalaituri on hyvin melojaystävällinen.

Sammakkoniemen melontalaituri odotti meitä rantautujia. Venelaiturilla oli saapuessamme parkissa purjevene, melontalaiturin rannassa yksi kanootti ja kajakki. Ei siis mitään ruuhkaa näin kesäkuun alussa.

Linnansaaren Ekohostellin aitat.
Linnansaaren Ekohostellin hirsiaittoja.

Purimme kajakeista tavaramme ja lähdimme etsimään Sammakkoniemen kahvilarakennuksen läheisyydestä juuri meille varattua aittaa. Linnansaaren Ekohostelli koostuu nimittäin punamultamaalatuista neljän hengen hirsiaitoista!

Mitä tarkoittaa Ekohostelli? Ensimmäisenä tulee mieleen sellaisia asioita kuin ympäristöystävälliset materiaalit, ekosähkö ja kierrätys. Linnansaaren Ekohostelli on juuri tätä ympäristöystävällistä kategoriaa: yöpyjät pärjäävät hostellin aittamajoituksessa tyystin ilman sähköä, käytössä on perinteinen huussi eikä vesivessa, kansallispuiston retkeilijät eivät roskaa vaan minkä tuovat tullessaan, vievät mennessään. Plus saareen voi saapua lihasvoimalla, sekä yhteiskuljetuksella vuoroveneen kyydissä Oravista.

Ekohostellin aitta.
Ekohostellin hirsiaitta neljälle.

Meitä odotti hirsiaitassa kaksi kerrossänkyä; valitsimme petimme ja nostimme tavarat sisään. Tulomatkan sateessa kevyesti kastuneet melontaliivit ja aukkopeitot ripustimme aitan edustalle katokseen kuivumaan. Aitoissa on petipaikat neljälle ja mukaan tarvitsee ottaa vain liinavaatteet (lakanat ja pyyhkeet), sillä täällä saa nukkua ihan oikeilla patjoilla, kera tyynyn ja peiton. Saunavuoro rantasaunassa on maksullinen ja se pitää varata erikseen.

Huussiopaste, Linnansaari.
Viitta Sammakkoniemen huussille.
Sammakkoniemen huussi.
Myös mahdolliset ruuantähteet voi viedä huussiin kompostoitaviksi.
Sammakkoniemen keittokatos.
Keittokatoksessa voi laittaa puuhellalla ruokaa ja katokseen ja tuulensuojaan mahtuu syömään isompikin porukka. Omat astiat ja ruuanlaittovälineet mukaan!

Meillä oli jo nälkä. Olimme tehneet eväsostokset Oravin kyläkaupassa – kotoa oli pakattu mukaan vain teetä ja mausteita – ja nyt oli valittava, mitä laittaisimme sapuskaksi ensimmäisenä. Kunhan ensin suihkautimme paljaalle iholle hyttysmyrkkyä… Pienet inisevät ystävät kun viihtyvät erinomaisesti kuusikon katveessa.

Valitsimme ensimmäiseksi herkuksi tietenkin letut!

Letunpaistoa Linnansaaressa.

Teimme nuotiotulet tulipaikan katokseen, lettutaikinan juomapulloon ja hain mukaan ottamani retkipannun aitalta. Sitten pääsin tuhertamaan ensimmäisiä räiskäleitä, mutta onneksi pannu tokeni vähitellen ja letut alkoivat näyttää säällisiltä. Vadelmahillo kruunasi herkun ja nautimme palanpainikkeena teetä.

Puuliiteri Sammakkoniemessä.
Sammakkoniemen puuliiteri. Saha ja kirves käytettävissä.

Välillä piti toki käydä tekemässä lisää polttopuita tulien ylläpitoon. Istuimme nautiskellen tulilla, paistoimme ja söimme hillolla silattuja lettuja, siemailimme teetä ja rupattelimme lähelle telttansa pystyttäneen sveitsiläisen Frankin kanssa. Oli nautinnollista viettää aikaa linnunlauluisessa Linnansaaressa, vailla kiirettä ja hösötystä. Olla paikallaan, luonnon rauhassa.

Linnansaaren polkuja.

Linnansaaressa on toki mahtavia merkittyjä polkuja aina Linnavuorelle saakka, mutta illan edetessä alkoi kuitenkin tehdä mieli taas vesille. Haimme aitalta kuivahtaneet melontaliivimme ja työnsimme kajakit vesille.

Meloja Linnansaaren kansallispuistossa.

Iltapäivän tuuli oli laantunut ja laineet liplattivat sametinpehmeinä ympärillämme.

Iltamelontaa Linnansaaren kansallispuistossa

Ilta-aurinko hehkui häikäisevänä, korkealta kuin kesäpäivänä konsanaan.

Norppa ilta-auringossa.

Luodon ohitettuamme siristimme silmiämme. Onko tuo kivi vai… Olisiko se sittenkin… Kaivoin äkkiä kuivapussistani kiikarin. Pää kääntyi, eikä ainoastaan meillä. On se! Ihan oikea norppa! Ihka ensimmäinen kerta, kun kumpikin meistä näki norpan luonnossa! Pysähdyimme antamaan norpalle rauhan. Tovin verran kivellä iloksemme loikoillut norppa solahti kohta Haukiveteen ja taianomainen hetki oli ohi.

Upe Linnansaaren kansallispuistossa.

Oli sellainen yhtä hymyä -olo norpan kohtaamisen jälkeen! Meloimme leppoisasti nautiskellen Linnavuoren kupeeseen kallioita ihailemaan ja käännyimme sitten takaisin. Ei ollut mitään pakkoa kiertää saarta. Sitä paitsi meillä oli taas nälkä.

Linnansaaren keittokatos.
Sammakkoniemen katettu tulipaikka.

Iltaruuaksi paistoimme tulilla Oravin kyläkaupasta ostamamme Haukiveden kuhafileet. Saaressa ei ole kylmälaitteita ekohostellissa yöpyjien käyttöön, mutta älysimme ostaa pakastetut fileet, jotka säilyivät sanomalehtikääreessä hyvin iltaan saakka. Kylmäsäilytystä tarvitsevan kannattaakin pakata kylmälaukku tai -pussi mukaan. Herkuttelimme myös paahdetulla leivällä ja juustolla, kunnes uniaika ilmoitti itsestään.

Ekohostellin aitoissa oli muitakin asukkaita, telttailijoita Sammakkoniemessä majaili parin telttakunnan verran. Ilta oli suloisen hiljainen, mitä nyt hyttyset pitivät pientä elämäänsä. Onneksi aitan ikkunassa oli hyvä hyttysverkko, jonka ansiosta aitta oli jäähtynyt mukavasti yöksi, eivätkä inisijät häirinneet unta lainkaan.

Aamulla

Polku Linnansaaren torpalle.
Polku torpalle.
Linnansaaren torppa ja sen sauna.
Linnansaaren torppa (taustalla) ja sen vanha sauna.

Aamusella pyörähdin pienellä kävelyllä läheisellä torpalla, johon voi käydä vapaasti tutustumassa. Torpan pihapiirissä on myös kesälampaita, jotka lymyilivät ujoina jossain aitauksensa nurkassa, joten emme kohdanneet. Ennen aamiaista pulahdin aamu-uinnille ihanan lämpimään veteen. Ah, mikä idylli!

Aamiainen Sammakkoniemessä.

Linnansaaren Ekohostellissa saa valmistaa aamiaisensa ihan itse. Melojapariskunta oli ehättänyt tehdä tulet, joilla saimme omat tee- ja kahvivetemme kiehautettua. Nopeampaa kokkaamista kaipaava voi toki laittaa ruuat omalla retkikeittimellään, mutta meillä ei ollut kiire.

Marjoilla ja pähkinöillä höystetty puuro, tee ja nuotiolla paahdetut leivät maistuivat mitä parhaimmilta sunnuntaiaamuna, aitassa hyvin nukutun yön jälkeen.

Upe aitan edustalla.
Meidän oma hostelliaittamme n:o 2.

Sitten olikin aika tunkea tavarat takaisin kuivasäkkeihin, siivota aitta seuraavia varten ja pakata kajakit paluumatkaa varten. Lappeenrantalainen melojapariskunta ihmetteli, että tulitteko te tänne Jyväskylästä vain yhdeksi yöksi? Ihan totta, täällä olisi viihtynyt pidempäänkin! Olisi ollut kiva kuljeskella myös Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren kauniilla metsäpoluilla, mutta tällä yhden yön yöretkellä keskityimme rauhalliseen oleiluun ja leppoisaan meloskeluun.

Paluumatkalla Sammakkoniemestä Oraviin saimme jälleen nauttia reippaista laineista, koska uusi sadealue oli vauhdilla lähestymässä, mutta niskaamme ehti tipahtaa vain muutama sadepisara ihan loppumatkasta. Aivan ihana, rentouttava yöretki Linnansaareen!

Siispä lämmin suositus Ekohostellin aittamajoitukselle. Jos olisi sattunut sadesää, aittamajoitus olisi ollut vieläkin enemmän arvossaan!

Yhteistyö: Suomen Hostellijärjestö.

Kulkuyhteydet

Linnansaaren kansallispuistoon ja sen pääsaareen pääsee helpoimmin Oravista, mistä matkaa tulee vesitse noin 5 kilometriä. Lähin kaupunki on Savonlinna, johon pääsee niin linja-autolla, junalla kuin lentäen.

Varusteet ja palvelut

Melontakaluston ja retkeilyvälineitä (esim. retkikeittimen) voi vuokrata Oravin kylästä, mikäli kaikkia varusteita ei ole itsellä matkassa. Meillä oli mukana myös omat kuivasäkit varusteille, lakanat ja pyyhkeet.

Juomavesi: Ekohostellin piha-alueella Sammakkoniemessä on kaivo. Suositus on, että vesi keitetään ennen käyttöä.

Ruoka: Oravin kyläkaupasta voi ostaa retkieväät. Sammakkoniemen leirintäalueella on myös kesäkahvila ja kioski, joka avautuu juhannuksena. Ruuanlaittovälineet (astiat, kattila, pannu jne.) tulee tuoda mukanaan saareen. Lisätietoja palveluista luontoon.fi-sivuilla.

2 thoughts on “Yöretkellä Linnansaaren kansallispuistossa ja ekohostellissa

    1. Moi Tiina! Oli se norppa tosi hauska yllätys! Jo Linnansaareen meloessa olimme ehtineet hetken luulla yhtä toista ”hahmoa” erään kiven päällä norpaksi, mutta eihän se ollutkaan… Minä en ole nähnyt ilvestä luonnossa (viela) joten jospa se olisi seuraava haave! Terkkuja, Upe

Kommentit