Keski-Suomen maakuntaura

Keski-Suomen maakuntauran sininen nauha

Keski-Suomi ei ole enää nykyään tunnettu pitkistä vaellusreiteistä, toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Karjala, jossa itse olen tarponut useilla pitkillä reiteillä rinkka selässä. Toisin kuitenkin oli 1970-1980-luvuilla, jolloin Keski-Suomen maakuntaliitto ja sen yhteistyökumppanit (mm. kaupungit, kunnat) saivat aikaan silloisen Keski-Suomen läänin halki kulkevan hienon ja laajan retkeilyreitistön, jolle mahtuivat sekä patikoijat sulan maan aikaan että hiihtäjät talvisin. Reitistö ylsi Jämsästä pohjoiseen Keski-Suomeen saakka. Sittemmin reitin ylläpito on pitkälti lopetettu.

Maakuntauran merkintätapoja maastossa

Maakuntaura merkittiin maastoon sinisllä maalimerkeillä (useimmiten puihin), sinisillä Keski-Suomen maakuntaura -nauhoilla ja noin 1-2 metrin mittaisilla kepeillä, joiden yläosa oli maalattu siniseksi. Reitin varrelta löytyi mm. huollettuja tulipaikkoja, taukokatoksia ja laavuja, joskus myös ulkohuussi. Osaa näistä taukopaikoista huolletaan edelleen, mutta monen kohtalona on vähitellen ränsistyä, rakenteiden lahota. Kunnat ovat monin paikoin suunnanneet varansa muiden ulkoilukohteiden ylläpitoon ja osa vanhasta reitistöstä on alkanut umpeutua. Äänekoskella on väylä mennyt tietyömaan kohdalta jo poikki, kun nelostien alittanutta tunnelia pitkin ei enää pääsekään jatkamaan matkaa Saarijärven suuntaan.

Kaivoin useita vuosia sitten esiin mustavalkoiset, A4-muodossa julkaistut karttalehdet (osittain kirjaston arkistokappalekokoelman avulla) ja olen sittemmin käynyt patikoimassa suurimman osan maakuntauran patikointireiteistä erimittaisissa pätkissä ihan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Ajatukseni on ollut myös samalla testata, miten hyvin reitin jäänteet vielä ovat löydettävissä.

Maakuntauran entinen polku

Maakuntauran tilanne tänään

Keski-Suomen maakuntauraa ei pääosin enää ylläpidetä. Reittiviitoista on jäljellä maastossa jäänteitä erilaisina versioina, sekä sini- että ruskeapohjaisina. Osia vanhasta reitistöstä pidetään yllä eräiden kuntien alueella (Jyväskylä, Laukaa, Saarijärvi), mutta lähinnä ilman maakuntauran ”leimaa” – pohjautuihan reitti muutenkin osittain jo aiemmin olemassa olleisiin polkuihin tai latupohjiin – ja kulkijat saattavat satunnaisesti nähdä reitin sinisiä opasteita tai ruskeapohjaisia viittoja maastossa edelleen.

Jyväskylän ja Peurungan välillä maakuntaura tunnetaan Metsoreittinä. Esimerkiksi Äänekosken alueella reitti on osittain jo kasvanut tai kasvamassa umpeen ja nelostien työmaa katkaisi tunnelireitin nelostien itäpuolelle. Hangasjärven ja Petäjäveden välisellä pätkällä reittimerkinnät ovat lähes kadonneet. Reitin seuraaminen sen nykykunnossaan vaatii suunnistustaitoa, karttoja, tuuria sekä kosolti tarkkaavaisuutta kulkijalta.

Retkiäni maakuntauralla

Maakuntauran reitistöön ja sen tilanteeseen 2010-luvulla voit tutustua blogipostauksieni kautta, joiden linkit löytyvät Retkiäni Keski-Suomen maakuntauralla -sivulta. Yksin tekemäni retket osuivat eri vuodenajoille. Jalan tehdyt retket ovat olleet joko päiväretkiä tai sisältäneet yöpymisen reitin varrella. Retkistäni olen kertonut kuvien kera myös yleisötilaisuuksissa Jyväskylän kaupunginkirjastolla sekä Ladun Majalla.

Vanhaan reitistökarttaan (1:400 000) merkityistä patikointireiteistä olen nyt kävellyt käytännössä kaikki päähaarat. Tallaamatta ovat vielä muutamat vuoden 1985 reittikarttaan merkityt sivureitit (Multia-Saarijärvi, aikanaan ainakin suunnitelman asteella ollut sivureitti Jyväskylä-Toivakka-Leivonmäki-Joutsa) sekä maakunnan pohjoisosan vanha eräreitti Lapin sormi. Näin ollet retkeni Keski-Suomessa voivat jatkua vielä pitkään poluilla, joita en ole aiemmin kulkenut.

Upe Nykänen, Keski-Suomen maakuntauralla

Näinkin voi harrastaa tutkimusmatkailua, ihan kotimaakunnassa!

Upe Nykänen
(3.1.2019)