Erilainen askelten aika

jalkaisin

Arki on nyt erilaista. Kun muutama viikko sitten kävelin arkisin töihin ja takaisin, minä hyvänsä päivänä kauppaan, asioille tai minne hyvänsä ilman erityistä asiaa, on lähtökohta nyt pysyä kotona. Arkipäivän alkutaival on kutistunut lehden hakemiseen postilaatikosta ja siirtymiseen aamiaispöydästä etätyöpisteeseeni sohvan nurkkaan. Lounasruokala eli keittiön pöytäkään ei ole järin kaukana.

Harjun portaat, Jyväskylä

Selkäni ilmoitti heti kahden etätyöpäivän jälkeen, että tämä peli ei vetele. Tähän outoarkeen oli keksittävä omat konstit, joiden avulla voi pysytellä vähintään koronakautta edeltäneessä kunnossa. Päätä myöten.

Kävely – haaste vai ei?

Keskisuomalaiseen hyvinvointiin tähtäävä Meijän polku oli ehtinyt julistaa kävelyhaasteen alkavaksi maaliskuussa. Itse en erityisemmin pidä tarkasta kilometrien tai askelten kirjanpidosta. En halua lähtökohtaisesti ajatella kävelyä suorituksena. Kävely- tai retkihaasteet eivät ole olleet oma juttuni.

Haukanniemen metsäpolkua, Jyväskylä

Minulle kävely on yksinkertaisesti mitä mukavin ja sopivan vauhtinen tapa siirtyä paikasta toiseen, aikaa itselle (joskus myös toiselle), samoin kuin ympäristön kokemiseen kaikilla aisteilla. Jalkani ovat mahtavan luotettavasti vieneet minua paikasta toiseen, niin lyhyitä kuin pidempiä matkoja, mistä olen kiitollinen.

Edes pitkät kävelyreissuni (Suomen poikki, menossa oleva Suomen halki -retkiketju tai parin kuukauden taivallus lounais-Englannissa) eivät ole olleet ”haasteita”. Nekin ovat olleet tai ovat aidosta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja uteliaisuudesta kimmonneita juttuja.

Miljoonan askeleen haaste

Rantaraitin reittikartta, Jyväskylä

Miljoonan askeleen haasteen tarkoitus on haastaa itseään liikkumaan tavanomaista enemmän.

Ajattelin alun perin, että en nyt lähde mukaan mittaroimaan liikkumistani, vaikka haasteessa erinomainen tarkoitus onkin. Olen toki pyrkinyt valmistautumaan edessä oleviin pitkiin vaelluksiin kävelemällä etukäteen säännöllisemmin pitkiä lenkkejä, että pohjakuntoni olisi parempi, mutta en ryppyotsaisesti. Joskus ennakkovalmistautuminen on jäänyt heikoksi ja reissu on sitten toteutettu niillä ehdoilla. Retkilläni liikun oman kuntoni ja fiilikseni mukaan.

En siis seurannut Miljoonan askeleen haasteen ohjeiden mukaisesti päivittäistä kävelymäärääni etukäteen. En tulostanut seurantaa varten päiväkirjaa.

Mietin kuitenkin: missä ajassa minulla voisi tulla tuo askelmäärä täyteen? Latasin puhelimeeni Pacer-sovelluksen 9.3., jolloin Miljoonan askeleen kävelyhaaste käynnistyi. Voisinpahan kokeilla askelmäärän seuraamista.

Kahtena ensimmäisenä päivänä olin työreissussa ja kävelin ruhtinaalliset parituhatta askelta per päivä. Seuraavina päivinä elin tavallista arkea ja lukemat olivat selvästi isommat.

Kehä Vihreän tunnuskyltti

Loppuviikosta kävi selväksi, että olisi siirryttävä etätöihin ja alkaisi uusi arki, jonka lähtökohta olisi pysyä kotona ja rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Ulkoilu olisi kuitenkin sallittua, kaupassa voisi käydä edelleen. Suunnitellut pidemmät reissut ja retket olisi lykättävä hamaan tulevaisuuteen.

Hyvä on. Tartuin Miljoonan askeleen haasteeseen. En kuitenkaan valinnut tavoiteaikajaksoa, vaan päätin seurata, missä ajassa 1 000 000 askelta tulee täyttymään. Matkaa siihen on vielä…

Uusi kävelyarki

Vaikka kävely on itselleni tuiki tavallinen osa elämää, on kävelyarkeni muuttunut.

Koska työpäivään ei enää kuulu esimerkiksi työmatkojen kävelyä, olen kokeillut muutaman kerran 15-20 minuutin kävelyä joko ennen etätyöpäivän alkua tai keskellä päivää. Aamuhappihyppely ulkona ennen tietokoneen ääreen siirtymistä oli tosi hyvä juttu (aion yrittää toisenkin kerran…). Keskipäivän ulkoiluhetki lounastauon yhteydessä samoin. Sitä yritän jatkaa – pitää siis yrittää merkata vaikka vartin kävelybreikki kalenteriin.

Aamukävelyn hankea Haukaniemessä, Jyväskylä

Viikonloppuisin ehtii ulkoilemassa käydä useita kertoja päivässä. Pienen aamukävelyn, päiväkävelyn, iltakävelyn. Tai sitten yhden piiiitkän lenkin, jos siltä tuntuu. No, siinä ei ole hurjasti eroa aiempaan.

  • Olen tottunut kävelemään paljon yksin, mutta nyt kävelen ihanan paljon myös yhdessä toisen kotietätyöläisen kanssa. Tosi kivaa!
  • Toisin kuin ennen etätyökauden alkua, on nyt tullut lähdettyä kävelylenkille joka ikinen arki-ilta työpäivän päätteeksi.
  • Ruokakauppakäynnit: olemme useasti valinneet joko kunnon kiertotien lähikauppaan tai käyneet kauempana sijaitsevassa kaupassa reppu selässä.
  • Kävelyreittivaihtoehtoja riittää aina! Kävely rantoja pitkin, kaupungin kaduilla, lähiseudun poluilla, eri alueella, järven ympäri, kahden järven ympäri, vaikka jopa kolmen järven ympäri. Mitä nyt mieleen pälkähtää.
  • Seuraan päivittäisiä askelmääriäni puhelimen sovelluksella. Ja jos määrä näyttäisi jäävän jonkun kivan lukeman alle, kävelen pidemmän matkan. Vaikka samalla ärsyttää, että tuijottelen numeroita. (Aion sen lopettaa, kun haasteaskeleet on täynnä!)
Ilta-auringon valo pleksiseinän takaa

Vaikka tästä suorituskeskeisestä askelten keräämisestä vähän hampaitani kirskuttelenkin, Miljoonan askeleen haasteen pelillistäminen toimii. Tiedän, että kävelen nyt enemmän kuin niin sanottuna tavallisena keväänä. Taustalla on tässä oudossa tilanteessa ensisijaisesti koronatilanteen aiheuttama muutos arkielämään ja vasta toissijaisesti tuo kävelyhaaste. Kun lisäksi vielä teen pientä jumppaa sisätiloissa, jaksan paremmin tämän ”pysy kotona”-ajan.

Kauhuskenaario minulle olisikin, että ulkona liikkumista rajoitettaisiin. Toivon, että ulkoilu pysyy edelleen sallittujen tekemisten listoilla, etäisyydet toisiin ulkoilijoihin kunniassa.

Nelostien viereinen kävelytie, Jyväskylä

Kun muutama ilta sitten kävelin iltakävelyä Palokasta kohti kotia, pitkin nelostien ja Palokkajärven välistä kevyen liikenteen väylää, kiiti vastaan täysperävaunurekka, jonka perävaunujen kyljessä luki ”Toiset on luotuja kulkemaan”. Vaihdoin mielessäni verbin: toiset on luotuja kävelemään.

Kävelen, koska voin. Kävelen, kun voin. Omaan tahtiin.

Lisätietoja Miljoonan askeleen haasteesta

Kommentit