upe, Julkaisija jalkaisin

Pieni autiotalo ja villiintynyt piha, osin kellastuneita pihakoivuja.

Kävellen Suomen halki 44: Pikkukylä-Hirvas

Varhain eräänä elokuisena perjantaiaamuna hyppäsin Jyväskylässä taas linja-autoon ja matkasin kohti pohjoista, jatkamaan kävelyäni Pikkukylästä, jonne olin edellisellä reissulla talsinut. V.Alamäen bussi lähti porhaltamaan nelostietä reipasta vauhtia Rovaniemelle, kun minä siirryin pysäkiltä kevyen liikenteen vähäväkiselle väylälle. Enää yksi yö välissä…

Etualalla nurmikkoa, sitten nittyä, Kemijoki ja takana Vammavaaran siluetti.

Kävellen Suomen halki 43: Tervola-Pikkukylä

Heräsin Tervolan Tervolahovissa harmaaseen päivään – kenties sadetta siis luvassa. Laitoin huoneeni keittiönurkkauksessa aamiaisen ja pistin suosiolla vedenkestävää kävelykampetta päälle, kaiken varalta. Palasin Tervolan kirkkomaisemiin ja palasin Kemijoen yli siltaa pitkin. Tervolan vanha ja se uudempi kirkko eivät näyttäneet yhtä…

Tervolan kirkko, kellotapuli ja vanha kirkko ilta-auringossa, heijastuu tyynen Kemijoen pintaan.

Kävellen Suomen halki 42: Keminmaa-Tervola

Edellinen kävelypäiväni Kemistä Keminmaahan oli ihanan lyhyt ja aurinkoinen. Tänään edessä oli pidempi rupeama ja pilvisessä säässä, määränpäänä Tervola. Nautittuani Pohjanrannassa aamiaisen lähdin tallaamaan Rovaniementien laitaa, aluksi kevyen liikenteen väylää pitkin. Oli ihanaa, että ei tarvinnut suunnata nelostien varteen, vaan…

Kivistä tehty jatulintarha Kemin sataman lähellä.

Kävellen Suomen halki 41: Kemi-Keminmaa

Heinäkuun 2020 loppupuolella junailin Jyväskylästä Kemiin, jatkamaan heinäkuussa tauolle jättämääni kävelyretkiketjua kohti pohjoista. Aurinko paistoi ja lämmin sää toivotti minut tervetulleeksi kaupunkiin. Jätin repun muutamaksi tunniksi säilytykseen, nautin kahvetta ja kakkupalan viime retkellä tutuksi tulleessa kivassa Café Hertassa. Sitten lähdin…

Lumikenkäretkellä Kulhanvuoren luonnonsuojelualueella

Kulhanvuoren luonnonsuojelualue Saarijärvellä on hieno retkikohde paitsi kesällä, myös talvella. Talvella pieni ongelma on se, että Kulhanvuoren viralliselle parkkipaikalle saakka tietä ei aurata. Onnistuin itse saamaan auton parkkiin Konttimäentien ja Pirttisuontien mutkaan; toinen vaihtoehto retken aloituspaikaksi olisi ollut Pirttipuron mylly.…

Lumen peittämä koivu kaareutuu latu-uran yli.

Rämpimistä ja liukumista Muuramen Isolahdessa

Lainassa liukulumikengät, tai karvapohjasukset – rakkailla etenemisvälineillä tuntuu olevan monta nimeä. Olen tottuneempi lumikenkäkävelijä kuin hiihtäjä, siksi ihka ensimmäinen, lyhyt kokeilu liukulumikengillä edellisenä viikonloppuna jopa jännitti, mutta selvisin. Vieläpä hyvillä mielin. Lähdimme lauantaina lainakamoilla pienelle metsäretkelle Muuramen Isolahteen, tarkoituksena nauttia…

Kävellen Suomen halki 40: Simoniemi-Kemi

Heräsin Simoniemessä ihanan aurinkoiseen aamuun. Edellisen päivän taival ei painanut jäsenissä, sillä olin saanut rantamakasiinimökissä makoisat unet saunan jälkeen. Olin tilannut mökin jääkaappiin valmiiksi myös aamiaispaketin, jota täydensin vielä edellispäivänä Simosta ostamillani mansikoilla. Tämä oli luksusta! Ja ihana aloitus uudelle…

Laavu ja puuvaja Simoniemen satamassa Perämeren rannalla, isot pilvet taivaalla ja aurinko paistaa.

Kävellen Suomen halki 39: Merihelmi-Simoniemi

Merihelmi herätti minut ihanan poutaiseen aamuun, vaikka myös hurjemman näköisiä pilviä leijui Perämeren yllä. Käväisin Merihelmi Campingin keittiössä laittamassa aamupalan ja sitten hyvästelemässä rantamaisemat. Tiedossa oli todennäköisimmin taas paljon nelostietaivalta ja etenkin ilman merimaisemia ennen kuin määränpääni Simoniemi olisi illemmalla…

Sininen taivas ja pilviä, Perämeren rantakiviä ja auringossa välkehtivä sininen Perämeri. Paikka: Merihelmi.

Kävellen halki Suomen 38: Ii-Merihelmi

Pilvipoutainen heinäkuinen aamu, Villa Kauppila, Ii. Ihanaa! Ei sadetta! Kun varustauduin alkavaan kävelypäivään majatalon aamiaisen jälkeen, päätin uskaltautua vaihtamaan kengät kevyempiin. Ei vain siksi, että hyvällä tuurilla pouta jatkuisi, vaan koska upouudet Merrellin tossut (jotka olin pienessä tossupaniikissa ja suurin…

Iin wanhan haminan kapea katu, jonka varressa punaisia ja vaaleita vanhoja omakotitaloja.

Kävellen halki Suomen 37: Haukipudas-Ii

Siirryin aamulla onnikalla Oulusta Haukiputaalle jatkamaan sinne edellispäivänä päättynyttä matkaa. Tämän päivän kävely Haukipudas-Ii noudattaisi yhtä helppoa reittiä kuin edellisenäkin: alkumatka tien 847 vartta, sitten nelostietä, eikä tarvitsisi pahemmin karttaa vilkuilla. Huh, mikä seinäkirjoitus oli vastassa Haukiputaalla. ”Kuollu kylä”? Ei…

Tekijä: upe