Jääputoukset. Niillehän me olimme menossa alun perin, mutta päädyimmekin ”vain” lumikenkäretkelle sillä puolella Räsävaaraa, missä ei ollut jääputouksista tietoakaan, ihmettelemään lumoavan kauniita maisemia ja kapuamaan näkötorniin. Hakuammunta-arvaustekniikka ei siis tuottanut haikailtua tulosta…
Emme olleet pettyneitä, mutta sen verran jääputoukset jäivät kuitenkin kutkuttamaan, että Räsävaaran laavulla istuessamme otin rukkaset pois kädestä ja näpräsin hetken puhelinta. Digikuukkeli teki tehtävänsä: löytämäni blogipostauksen perusteella alkoi jääputousten sijainti hahmottua.
Uusi lähestyminen siis. Oikotiet olivat niin erinomaisesti lumen peitossa, että hurautimme Kolin kylän kautta Martikkalantielle, mistä löytyi pieni, mutta lupaava levike autolle. Levikkeeltä avautui näkymä metsäautotielle, jota oli tallattu lumikengillä ehkä edellisenä päivänä.
Jääputoukset, täältä tullaan!
Seurasimme lumikenkäjälkiä uskollisesti lähes metsäautotien loppuun saakka, kunnes kuopat lumessa kääntyivät vasemmalle, Räsävaaran rinteeseen. Olin noussut ylemmäs vain hetken matkaa, kun erotin ensimmäiset pilkahdukset jääpuikkoseinämästä. Löytyihän se!
Ensimmäiset valumajääpuikot olivat vasta alkua.
Jäävalumien muodostama seinämä levittäytyy kymmenien metrien alueelle.
Eihän tämä kooltaan mikään Korouoma ole, mutta huikea silti! Räsävaaran kallioiden valumavesistä syntyvät jääputoukset ovat enemmänkin sellaisia ihmisen kokoisia. Tai no, vähän isompia.
Että jää osaakin olla hieno juttu!
Jos haluaa ihmetellä jään monipuolista värimaailmaa, Räsävaara on siihen oiva paikka.
Jääpuikkojen taaksekin voi pujahtaa, jos on varovainen. Yritin olla katkaisematta yhtään niistä. Plus olla liukastumatta.
Miltä näyttää maailma jääpuikkojen takaa? Milloin miltäkin.
Tämä pieni yksittäinen jääpuikko, tai paremminkin jääsaapas, sulatti minun sydämeni. Sillä lailla erityisesti. Tuntui upealta kohdata juuri tämä luonnon jäätaideteos.
Ai kannattiko jääputousten metsästämistä jatkaa? Kyllä maar. Jääpuikkoparatiisi kruunasi päivän lumikenkäretkemme!
Jääputouksilla kohtaamamme, sinne ”oikotietä” lumikenkäillyt retkeilijäherra oli ihmetellyt, että miksi ihmeessä emme nousseet jääputouksille suoraan metsäautotieltä, jääseinämähän näkyy alas asti! Ai näkyy vai?
Kun laskeuduimme oikopolkua alas lumipeitteiselle metsäautotielle, hoksasin heti nähneeni tien pielessä risun, johon oli sitaistu punainen nauha. Ai että siinä kohtaa olisi pitänyt älytä katsoa tarpeeksi ylös asti? Totta, nytkun osasi katsoa! Emme kuitenkaan menettäneet yhtään mitään aloittamalla jääseinätarkastelun sieltä toisesta päästä…
Jääputousten sijainti kartalla (suunnilleen)
Kolin Räsävaaran satumaassa jääputouksia etsimässä, osa 1
Retkipäivä
8.2.2020